Evoluutiokeskustelu nousee aika ajoin esille. Asiaa seuraavat huomaavat, että aihe on meillä hyvin arka keskustelunaihe. Tämä johtuu paljolti siitä, että tiedemaailman uskotaan vannovan evoluution nimiin. Kaikkia, jotka eivät evoluutioajatusta hyväksy, on yleisesti pidetty vanhanaikaisina ja oppimattomina. Kirkon kantaa asiaan on vaikea mistään saada esille.
Arvovaltainen tiedelehti Science julkaisi suomalaisittain mielenkiintoisen tutkimuksen. Olemme johtavia maita maailmassa, joissa evoluutioon suhtaudutaan kriittisesti. Vain kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo tieteen nimissä perusteltuun kehitysoppiin. Tutkimuksen tulosta referoi tiistain 22.8. pääuutislähetyksessä dosentti Helena Korpelainen. Hän arveli, että kysymys evoluutiosta voi olla jäänyt epäselväksi niillä varttuneemmilla ikäluokilla, jotka eivät siitä ole koulussa aikanaan saaneet tietoa!
Evoluutiosta puhutaan usein selittämättä, mitä termillä tarkoitetaan. Lähtökohtaisesti evoluutio on sokea ja päämäärätön prosessi. Luonnonvalintaan yhdistyen sen selitetään hyvin pitkän kehitysajan kuluessa tuottaneen alkumeren yksisoluisesta eliöstä, eri lajivaiheiden kautta, ihmisen. Siis ilman tarkoitusta ja päämäärää olevassa kehitysprosessissa olisimme nyt ympärillämme nähtävissä olevassa välivaiheessa. Mikä kehitysvaihe seuraa ihmistä, sitä ei kukaan tiedä.
Kuvattu puhdas makroevoluutio tarkoittaa, että lajit ovat muuttuneet kehitysvaihe kerrallaan aina astetta kehittyneemmäksi lajiksi. Puhdas sattuma ja pitkä aika selitetään riittäväksi perusteluksi sille, että sinä olet ihminen. Evoluutioajattelu nimenomaan pyrkii selittämään Jumalan maailman kehittymisestä, tarpeettomana, kokonaan pois. Luonto pystyy antamaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin.
Ongelma, ja suuri sellainen, on se, että makroevoluution mukaisesta kehitysprosessista, jossa laji muuttuu toiseksi kehittyneemmäksi lajiksi, ei ole voitu löytää minkäänlaisia todisteita. Monia yrityksiä on ollut mutta kaikki on todettu pelkiksi huijauksiksi. Evoluutio on siis pelkkä teoria, joka uskotellaan paikkansa pitäväksi.
Koko asian taustalla on kysymys siitä, että onko ihminen vuosimiljoonien saatossa apinasta kehittynyt, vai maan tomusta Jumalan suoraan ihmiseksi luoma olento, siten kuin 1. Mooseksen kirja asian kertoo. Aihe on ollut enemmän ja vähemmän kuuma 1800-luvun puolivälistä alkaen, jolloin Darwin julkaisi lajien syntyä koskevan tutkimuksensa.
Kehitysopin puolesta on kuluneiden 150 vuoden ajan pyritty kehittelemään pitäviä todisteita. Monia hypoteeseja on sorvattu mutta pääkysymystä ei kaikesta huolimatta ole saatu tieteellisesti todistettua. Missään eikä koskaan ole voitu näyttää toteen, että joku laji olisi muuttunut toiseksi, alkuperäistä kehittyneemmäksi lajiksi. Muuntelua lajien sisällä on toki tapahtunut ja tapahtuu. Sen myöntävät toki kaikki. Luojaa ei ole saatu selitettyä tarpeettomaksi, yrityksistä huolimatta.
Apinasta ihmiseksi -hypoteesiin saa helposti lisävalaistusta vaikkapa Datakirjojen kustantamasta Lubenowin ”Myytti apinaihmisestä” -teoksesta. Sen luettuaan ihmettelee päinvastoin, että miksi niinkin moni suomalainen voi uskoa, että esi-isämme olisi karvainen apina.
