Vesijätön käsite
Vesilain mukaan vesijätöillä tarkoitetaan entisiä vesialueita, jotka ovat pysyvästi muuttuneet maa-alueiksi. Ne sijaitsevat nyt siis keskiveden määrittämän korkeustason yläpuolella. Vesialue voi muuttua maa-alueeksi luonnonilmiöiden tai keinotekoisten vesistöjärjestelyjen johdosta. Mainittuja luonnonilmiöitä ovat jääkauden jälki-ilmiönä tapahtuva maannousu, matalien rantojen pinnan- tai pohjanmyötäinen maatuminen.
Merkittävä vesijättöjen muodostaja erityisesti Pohjanlahden rannikolla on luontainen maannousu. Vaasan alueella nousu on noin 10 mm vuodessa. Haminan kohdalla maa nousee vastaavasti vain 1 mm vuodessa. Suomessa maa siis kallistuu hitaasti luoteis-kaakko-suunnassa. Samalla Suomenlahteen purkautuvat järvialtaan tyhjenevät hitaasti ja länteen laskevat uomat hakeutuvat yhä alavampiin maastokohtiin.
Matalat rannat ja lahdet maatuvat helpoimmin. Maatumista edesauttaa vielä maaseudun suuri elinkeinorakenteen muutos. Karjaa, joka aikoinaan piti tehokkaasti rantoja avoinna, ei enää laidunneta ranta-alueilla. Sarakasvustot ja pajukot valtaavat nyt tehokkaasti rantavyöhykkeitä ja edesauttavat maatumisilmiötä.
Suomessa on eri aikoina tehty paljonkin järvien laskuojien perkausjärjestelyjä, laillisesti ja joskus myös omatoimisesti. Tavoitteena on ollut lisätä viljelymaata. Perkausten johdosta järviä kiertää nyt eräänlainen ”vesijättökaulus”. Sen leveys ja muoto riippuvat pohjan viettosuhteesta.
Vesijätöt kiinteistöjärjestelmässä
Suomen kiinteistöjärjestelmässä vesijätöillä tarkoitetaan alueita, jotka sijaitsevat aikaisemmin lainvoimaisesti käydyn maan ja veden välisen rajan ja nykyisen keskiveden määrittämän rannan välissä. Yleensä tämä aikaisempi rajankäynti vettä vastaan on toimitettu isojaossa jo 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa. Joissakin tapauksissa maan ja veden välistä rajaa on käyty myös eräissä muissakin maanmittaustoimituksissa.
Isojaossa vesialueita ei tavallisesti jaettu. Ne jäivät isojakoa edeltävän asutuskylän, joka vastaa yleensä isojaon jakokuntaa. Isojaon jälkeen muodostuneet vesijätöt ovatkin hyvin usein tällaisen jakokunnan yhteisesti omistamia vesijättömaita. Joskus niitä on jaettu myös yksittäisille tiloille.
Vesijättöongelma ja sen ratkaisu
Vesijättöongelma syntyy kun rantakiinteistön eteen muodostuu vesijättöä. Rantarakennuspaikasta tulee kuivanmaan tontti. Sen edessä on vierasta maata, jolla on usein satoja osaomistajia.
Omistusepäselvyys on ratkaistavissa kiinteistönmuodostuslain mukaisella lunastustoimituksella. Kiinteistön omistaja tai toisaalta vesijätön omistaja voi hakea vesijätön lunastusta ja liittämistä sen kohdalla olevaan tilaan. Asia käsitellään lunastustoimituksessa, jossa alue kartoitetaan ja siitä määrätään lunastuskorvaus vesijätön omistajalle.
Oikeuskäytäntö on tässä asiassa muotoutunut sellaiseksi, että vesijätön omistaja luovuttajana on oikeutettu saamaan täyden korvauksen menetyksestään. Vesijätön arvoa määritettäessä on, korkeimman oikeuden ennakkopäätösten perusteella, huomioitava luovutuksen vastainen käyttötarkoitus. Useimmissa tapauksissa vesijättö on rantatontin se osa, joka yhdistää tontin vesialueeseen. Samalla tontin omistaja saa vesilain ensimmäiseen lukuun kirjatut rannan omistajalle kuuluvat oikeudet.
Lunastusmenettely varainsiirtoveroineen ja lainhuudatuksineen vaikuttaa ehkä monimutkaiselta mutta se on täysin analoginen minkä tahansa kiinteistökaupan käsittelyn kanssa.
Itse aiheutettu ongelma
Joskus lunastuskäsittelyyn tulee tapauksia, joissa kiinteistön omistajat ovat pengertäneet tai ruopanneet tonttinsa edustalla olevaa vesialuetta. Vesilaki kieltää rantaviivan luvattoman muuttamisen. Ennen tällaisia kunnostushankkeista rannan omistajan on aina syytä ottaa yhteyttä paikalliseen ympäristökeskukseen.
Mikäli kunnostushankkeita on ennätetty jo tehdä, ennen toimituksen hakemista, lunastuksen edellytyksiä tarkastellaan yhteistoiminnassa ympäristökeskuksen virkamiesten kanssa. Pienimuotoiset ja selkeästi vesijätöllä tapahtuneet toimenpiteet eivät tavallisesti estä lunastuksen suorittamista.
Pahimmassa tapauksessa täyttöalue joudutaan ympäristölupaviraston päätöksellä palauttamaan ennalleen. Joissakin tapauksissa täyttöalueita on saatu ostettua tonttimaan hinnalla vesialueen osakaskunnalta, jonka jälkeen ne on vesialueina saatu liitetyiksi takana oleviin kiinteistöihin.
