Yhteisesti omistetut alueet selvitetään

 Kyseessä on kiinteistörekisterin perusparannushanke

Osana Suomen kiinteistörekisterin perusparannusta tehdään kuluvan vuoden aikana, valtion toimeksiannosta, kiinteistönmääritystoimituksia yhteisten alueiden osakasluettelojen vahvistamiseksi. Työn tuloksena syntyvät laillistuneet osakasluettelot, jotka sisältävät kaikkien yhteisesti omistettujen alueiden omistajakiinteistöt. 

Kutsu, yleensä kunnanvirastoissa pidettäviin, toimituskokouksiin lähetetään niiden tilojen omistajille, joilla on arkistoselvitysten perusteella todettu olevan osuus mainittuihin yhteisiin alueisiin. Hämeen maanmittaustoimiston toimialueella näitä kirjeitä tullaan lähettämään tänä vuonna noin 30 000 kpl. Paikallislehdissä julkaistaan toimituksia koskevat kuulutukset vähintään 10 päivää ennen kokouksia. Lehtikuulutusten perusteella kaikki, joita asia kiinnostaa saavat tiedon kokouksista. Kokoukset ovat avoimia kaikille. 

Tilat ja yhteiset alueet kartalla 

Kaikki yksittäiset maakiinteistöt Suomessa on merkitty kartoille siten, että kaksiosaisen rekisterinumeron (esim. 2:15) perusteella voidaan selvittää esimerkiksi kiinteistön nimi ja sen muut tiedot. Kiinteistön sijaintikunta ja maarekisterikylä on kuitenkin vielä lisäksi tiedettävä.   

Yhteisten alueiden kohdalle kiinteistörekisterikartalle on merkitty joko 876 (vesialueet)- tai 878 (maa-alueet)-alkuinen tunnus. Tunnuksen löytyminen kartalta ei aina tarkoita siitä, että kaikki osakkaat ja osakkuuksien suuruudet olisi jo selvitetty.  

Vesialueitten lisäksi edellä mainittuja yhteisiä maa-alueita ovat esimerkiksi yhteiset venevalkamat, soran-, mudan- ja savenottoalueet, sekä vanhat pellavanlikopaikat ranta-alueilla.  

Tunnuksettomat maat 

Vielä nykyäänkin on olemassa joitakin harvoja alueita, joilla ei ole kiinteistötunnusta ollenkaan, esimerkiksi pieniä luotoja ja saaria. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä ei ole missään maanmittaustoimituksessa kirjattu minkään tilan omiksi. Sen ratkaiseminen, mihin tilaan tai yksikköön ne kuuluvat, vaatii kiinteistönmääritystoimituksen tekemistä. Näitäkin toimituksia tehdään kaiken aikaa. Tällaisten alueiden käsittely yhdistetään usein edellä mainittuihin kiinteistönmääritystoimituksiin. 

Osakkuuden suuruuden määritys 

1700–luvulla aloitetuissa isojakotoimituksissa maat jaettiin ensimmäistä kertaa taloiksi. Samalla määrättiin taloille manttaaliluku, joka kuvasi niiden kykyä maksaa veroja. Sen perusteella määräytyi osuus yhteisiin alueisiin. 

Kun talo tai tila jaettiin perillisten kesken, jaettiin myös osuudet yhteisiin alueisiin. Esimerkiksi kun kaksi veljestä jakoi tilansa puoliksi, saivat he osuuden yhteisiin vesiinkin puoliksi.  

Nykyään manttaalilukuja ei käytetä, vaan osuus lasketaan pinta-alan mukaan. Osakkaat tosin ovat voineet sopia asioista toisinkin ja sen tähden luetteloja tehtäessä kaikki asiakirjat joudutaan tutkimaan, jotta oikea osakkuus saataisiin selville. 

Jos kauppakirja ja pöytäkirja ovat ristiriitaiset, pöytäkirja menee yleensä kauppakirjan ohi. Aina pyritään kuitenkin selvittämään se, mikä on ollut alkuperäisen luovutuksen tarkoitus. 

Läsnäolo toimituksissa ei ole pakollista 

Yhteisten alueiden osakkuuksien selvittämistä käsittelevissä toimituskokouksissa esitetään aina kartat niistä alueista, jotka selvitettävänä olevalle osakaskunnalle on merkitty. Asianosaisille selvitetään myös luettelon tekemistä.  Toimituskokouksissa on yleensä paljon väkeä ja osallistujilla on siellä oiva mahdollisuus kysellä seikkoja, jotka heitä toimituksen ja osakkuusasian tiimoilta kiinnostavat. 

Läsnäolo etunsa valvomiseksi ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä luettelot perustuvat maanmittaustoimistossa tehtyihin perusteellisiin arkistotutkimuksiin.  

Mitä merkitystä osakkuudella on? 

Osakas päättää aluetta koskevista asioista yhdessä muiden omistajien kansa. Se tapahtuu yhteisaluelain mukaan koolle kutsuttavassa kokouksessa. Osakkaat voivat järjestäytyä myös osakaskunnaksi, jolloin valittu hoitokunta pystyy hoitamaan tavallisimmat asiat. 

Jos yhteistä aluetta myydään tai siitä lunastetaan jotakin, korvaus kuuluu omistajille osakkuuslukujen suhteessa. Usein esimerkiksi vähäiset vesijättöjen lunastuksia koskevat korvaukset käytetään yhteiseksi hyväksi istuttamalla kalanpoikasia tai raivaamalla kaislikkoa, mutta joskus rahat jaetaan osakkaiden kesken. 

Osakaskunnan asiana on myös muutatuttaa maanmittaustoimistossa omistamansa yhteisen alueen käyttötarkoitus nykyistä tilannetta vastaavaksi. Esimerkiksi vanhat pellavanlikopaikat ovat nykyisin yleensä venevalkamakäytössä. 

 Koko maan kattava selvitystyö 

Yhteisten alueiden selvittelytyö on nyt käynnissä koko maassa ja sen odotetaan olevan valmis vuonna 2009 vesialueiden ja 2015 maa-alueidenkin osalta. 

Vaalikarenssi

  Mitä karenssilla oikeastaan tarkoitetaan?   Internetistä löytyvän ”Pienehkön sivistyssanakirjan” mukaan karenssi tarkoittaa ”aikaa, joka esim. vakuutuksenottajan tai työttömyyskorvaukseen oikeutetun on odotettava, ennen kuin hän rupeaa saamaan korvausta. Karenssiaikana siis korvaus ei ”juokse”. Karenssiajan olemassaolo ja pituus riippuu sopimuksista ja lainsäädännöstä sekä niissä asetettujen ehtojen täyttymisestä.”  

Käsite yhdistetään usein myös vaaleihin. Huomioimalla ja analysoimalla ympäröivää reaalimaailmaa, huomaa helposti, että media hienovaraisesti sulkee ovensa vaalien alla. Ehdokkaat kaiketi pyritään saamaan “samalla tavalla näkymättömiksi”. Poikkeuksen muodostavat maksulliset ilmoituskanavat. 

Asioita analysoimaan oppineena tutkijaluonteena olen kuitenkin havainnut, että ainakin lehdistön määräämä karenssi tai sulku on kuitenkin valikoiva ja osittainen. Levikkialueen näkyville hahmoille esimerkiksi valtapuolueiden istuville kansanedustajille on selvästi myönnetty ”poikkeuslupia” karenssin läpäisyyn. Objektiiviseen samanarvoisuuteen ei kaikkien kandidaattien osalta ilmeisesti pyritäkään! Tässä olisi hyvä tutkimusaihe muuten jollekin asiasta kiinnostuneelle! 

Hieman yllättävä karenssitulkinta tuli esille eräästä seurakunnasta. Tietty ehdokas, joka oli toiminut vuosia tai jopa vuosikymmeniäkin vapaaehtoisena eräissä, ainakin minun mielestäni täysin neutraaleissa tehtävissä, sai yllättäen kehotuksen siirtyä vaalien ajaksi tauolle! Vanhassa tutussa toimintamuodossa jatkamista ei pidetty sopivana. 

Kuultuani mainitusta tapauksesta, päätin selvittää kirkkohallituksesta ”kirkon kannan” vaalikarenssitulkintaan. Olin tavallaan asianosainenkin koska olen yli 20 vuotta pitänyt seurakunnan raamattupiiriä. Pitäisikö nyt ottaa jonkin mittainen tauko ennen vaaleja? 

Alla on kirkkoneuvos Matti Hiltusen vastaus kysymykseeni kirkon vaalikarenssista (korjasin vastauksesta pari lyntivirhettä): 

”Kirkolliset säännökset eivät tunne mitään tällaisia vaalikarensseja koskien seurakuntavaaleja saati muita yleisiä vaaleja. Kysymys on seurakunnan omasta itsenäisestä tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, johon sillä itsehallintoyhdyskuntana on tietysti täysi oikeus. Kannanoton tarkoituksenmukaisuudesta voidaan tietysti olla eri mieltä. Mahdollisesti seurakunta haluaa esiintyä täysin puoluepolitiikan ulkopuolella ja se näyttäytyy tällaisellakin tavalla. Voisi olla hyvä tiedustella tarkempia perusteluja kirkkoherralta, joka yhdessä kirkkoneuvoston kanssa tällaisista linjaratkaisuista päättänee. Tosin on mahdollista, että kysymyksessä on pelkästään kirkkoherran oma ratkaisu seurakunnan hengellisestä toiminnasta vastaavana. Totean samalla, että en ole ennen yli 30 vuoden uralla kirkon pääjuristina törmännyt tällaiseen kysymykseen”.

Kysely EU:n perustuslaista

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry on vuonna 1991 perustettu Euroopan integraatiopolitiikkaan ja sen kritiikkiin keskittynyt kansalaisjärjestö. Olemme omalta osaltamme seuranneet keskustelua, jota on käyty ja käydään EU:n jäsenmaissa ns. perustuslaista. Haluaisimme teidän vastaavan kahteen asiaan liittyvään kysymykseen, koska mielestämme kansalaisten on hyvä tietää suhtautumisenne asiaan. Lyhyt vastaus tyyliin kyllä /ei. 

1. Tarvitseeko Euroopan unioni toimiakseen perustuslain?

 V. Ei ole mitään tarvetta pyrkiä yhdistämään täysin erilaisia valtioita perustuslailla. Kansallinen toimintavapaus on pyrittävä säilyttämään mahdollisimman laajana. 

2. Oletteko valmis tarpeen tullen saattamaan asian kansanäänestyksellä päätettäväksi?

 V. Kyllä meidän suomalaisten on saatava päättää näin suuresta ja jokaista koskettavasta asiasta kansanäänestyksessä.

Taustaselvitystä vaaliasioihin

 Tämä paikallinen verkkojulkaisu julkaisi taannoin listan kansanedustajaehdokkaista. Huomasin nimeni ko. listalla. Asia kaivannee hieman lisäselvitystä, jotta kaikenlaisilta huhuilta vältyttäisiin. 

Olen kirjoitellut viime kesän ja syksyn mittaan harrastuksekseni erilaisista asioista. Ne herättivät jotkut, minulle täysin tuntemattomat tahot, kysymään mainitusta ehdokkuusasiasta, omaa käsitystäni. Tämä soitto oli todella ”pommi”. En ole koskaan edes ajatellut tällaisesta ”mahdollisuudesta”.  ”Näitä soittoja ei kaikille soiteta”, selvästi eräänlaista pehmitystä? 

Tietysti ensin kysyin vaimon mielipidettä, kuten tuleekin tehdä, eikö totta? ”Olet 35-vuotisen työurasi aikana ollut mukana aika monessa jutussa, mikset voisi katsoa tätäkin”. Tämä oikeastaan tarkoitti, että ”joo, miksei tätäkin lajia voisi kokea kerran elämässään”. Vastasin, että ”olen mukana” mutta sitoutumattomana. Tulipa soitto ja pyyntö vielä eräästä toisestakin puolueesta. Yllättävästi olin herättänyt kiinnostusta toisellakin taholla. Jälkimmäiselle vastasin ”yksi paikka ja lista riittää”. 

Yksi vävypojista on it-alan ammattilainen ja hänen avullaan päätettiin laatia kotisivut. Sen myötä tuli kelottua läpi koko tähänastinen elämä. Muistista ja dokumenteista tuli esille kaikenlaista muistoa matkan varrelta. Mielenkiintoista oli havaita, että minähän olen paljasjalkainen itähämäläinen, joka olen tehnyt töitä viimeiset 30 vuotta, lähes pelkästään Hämeen vaalipiirin alueella. Hämeen maanmittaustoimiston toimialue osoittautui identtisesti Hämeen vaalipiirin alueeksi! 

Kotisivuille www.rahkila.fi koottiin kaikki taustat pähkinänkuoreen. Aika paljon asioita sinne yllättäen löytyi. Taisi se Tuuloksen vt. kirkkoherrana toimiminen, tovin aikaa v. 1997, jopa unohtua listalta ja jotain muutakin ”tiivistettiin”. Työkokemusta ja tutkintoja on aika paljon. Ne kertonevat jonkinlaisesta asioiden harrastelusta ja toivottavasti joidenkin alojen tuntemuksestakin. Tuntemuksiani ja näkemyksiäni voit lukea plogistani.

Haluan olla oma itseni: maanmittari, teologi ja ympäristögeologi samassa kuosissa. Tilanteesta riippuen pyrin ottamaan aina sen oikean takin naulasta mukaani. Niissä vaalipaneeleissa, joissa olen ollut, tämä laajennettu maanmittarin koulutus on osoittautunut ihan toimivaksi. Ihan tavallisia ihmisiä näyttävät nuo istuvat kansanedustajatkin olevan. Mitään mullistavaa uutta en ole sieltä vielä löytänyt. 

Haluan profiloitua sitoutumattomaksi kristityksi, jolla on laaja työkokemus ja koko nippu erilaisia todistuksia eri opinahjoista, tositteina. Kaikenlaista osaamistani haluan ohjata ihmisten parhaaksi.  Maanmittarin urasta on jäljellä vajaa yhden käden sormien osoittama määrä vuosia, edellyttäen, että elinvuosia on jäljellä niin paljon. Emmehän kukaan tunne huomistamme!  Tämän takia en luule ”tahriutuvani” tässä hankkeessa mitenkään erityisemmin.

Minkäänlaista vaalikoneistoa ei minulla ole, jos vävypoikien pikku vinkkejä ja verkkoapua sellaisiksi lueta. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ensitieto numerostani oli 133, se tosin voi muuttuakin. Seuratkaa katseella. Jään neljän viikon ”vaalivapaalle” mutta käväisen satunnaisesti katsomassa sähköpostejani, jotta työasiat eivät tämän hankkeen johdosta jumitu. Toki erilaisia em. aiheeseen liittyviä vinkkejä otan kaikilta työkavereilta myös vastaan. Mielenkiintoisia seurailuhetkiä.

Eräs vaalikysely

  

1) Ammattisi, ikäsi, kotipaikkasi, merkittävimmät työkokemuksesi ja poliittiset tehtäväsi? 

V. Olen paikkatietopäällikkö Hämeen maanmittaustoimistossa, 59v., hämeenlinnalainen vuodesta 1977. Opettavaisin työkokemus oli uran ensimmäiset vuodet 1972-1977, toimin silloin Geologisen tutkimuslaitoksen, Maatalouden tutkimuskeskuksen ja Maanmittauslaitoksen välisen yhteistyötoimikunnan sihteerinä, yhteistoiminnan aakkoset tulivat tutuksi. Avartavaa oli myös vv. 1984-86 toimia Sambian yliopistossa luennoitsijana Ruotsin valtion kehitysavun asiantuntijana, siellä oppi erilaisuudesta. Vuodesta 1989 alkaen olen tehnyt sekä erilaisia kiinteistötoimituksia Hämeen kunnissa että toiminut erilaisissa Maanmittauslaitoksen kehitysprojekteissa, viimeksi projektipäällikkönä Vesijätön arvo-projektissa. Politiikassa en ole toiminut, olen sitoutumaton ja kaikkien käytettävissä ns. asiantuntijaehdokkaana.   

2) Miksi pyrit eduskuntaan? 

V. Tuli kahdeltakin taholta pyyntö ja lupauduin kun elämäntilanne salli. Ajattelin, että laaja poikkitieteellinen koulutukseni: tekniikan tohtori (maanmittaus, 1980), filosofian tohtori (geologia, 2000) ja pappi (ekumeniikka, 1993) ja 35 vuoden työkokemukseni on voitava asettaa nyt käytettäväksi. Olen toiminut Hämeen kunnissa yli 30 vuotta maanmittaustehtävissä ja yli 14 vuotta pappina, mm. v. 1997 hetken Tuuloksen vt. kirkkoherranakin, ja tavannut tuhansia ihmisiä. Olen syntyisin itähämäläinen ja toiminut käytännössä ikäni Hämeessä, nämä oikeastaan sinetöivät päätökseni. 

3) Mitä et ainakaan tekisi päästäksesi eduskuntaan? 

V. En haluaisi tarkoituksellisesti mollata ja mustamaalata ketään muuta ehdokasta, sillä jokaisella on omat toimintaperiaatteensa. En myöskään halua luopua selkeistä kristillistä perusarvoistani, jotka ovat olleet elämäni perustana ja toimintani motiiveina menneinä vuosikymmeninä. En halua muuttaa itseäni miksikään muuksi, mikä olen. 

4) Mainitse kolme kohdetta, jotka mielestäsi kipeimmin kaipaavat julkista lisärahoitusta lähivuosina? 

V. 1. Koulutukseen tulee panostaa. Peruskoulut tarvitsevat selkeästi lisärahoitusta, erityisesti erityisopetus tarvitsee tukea, samoin maaseudun kouluverkosto tulee kaikin keinoin ylläpitää. Yliopistojen perusrahoitus on saatava myös kuntoon. Olen ollut teknillisen korkeakoulun dosenttina 24 vuotta ja tunnen rahoitustilannetta aika hyvin.2. Lapsiperheitä on tuettava entistä enemmän. Ei ole oikein, että kotihoidon tuki laahaa työttömyyspäivärahan jäljessä. Lapsissa on kansakunnan tulevaisuus, heille on taattava mahdollisuus hoitoon parhaassa ympäristössä eli kotona.3. Opiskelijoiden opintotuki on nostettava, lupauksia on annettu mutta ne eivät ole realisoituneet. Tuki on pienempi kuin työttömyyskorvaus, se ei kannusta opiskelemaan. 

5) Vaalien alla on puhuttu julkisen talouden liikkumavarasta ja sen suuruudesta. Miten itse suhtaudut käsitteeseen “liikkumavara”, ja mikä on käsityksesi Suomen julkisen talouden nykytilasta? 

V. Miten liikkumavara yleensä määritellään, siitähän kiistellään? Jos taloudessa on pelivaraa, sen määrittämisen jätän valtiontalouden eksperttien ratkaistavaksi, ylijäämä tulee käyttää palvelujen varmistamiseen. Meidän on hoidettava vanhukset, sairaat ja apua tarvitsevat. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, tämä hyvinvointi on pystyttävä jakamaan eettisesti oikeudenmukaisella tavalla kaikkien kansalaisten kesken. 

6) Minkä varaan rakentuu Suomen tuleva toimeentulo, kun teollisuustuotantoa siirretään yhä enemmän ulkomaille? 

V. Meidän mahdollisuutemme on osaamisessa eli tieto-taidossa. Meillä ei ole suuria luonnonrikkauksia kuten esim. Norjassa, siksi suomalaisten tulee osata toimia näissä olosuhteissa, jotka meillä on. Nokia on huippuesimerkki ideoiden toteutumisesta käytännössä. Puunjalostus, biopolttoaineet, mm. näiden ympäriltä löytynee uusia menestystarinoita. Meidän tulee panostaa koulutukseen, erityisesti tekniikkaan ja luonnontieteisiin. 

7) Onko maa- ja metsätalousministeriön laatima maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2007–2013 sinulle tuttu? Ovatko ohjelman päätavoitteet kohdallaan ja miten maaseudun elinvoimaisuus sinun mielestäsi turvataan? 

V. On tuttu pääpiirteissään. Olen kirjannut sivuillani www.rahkila.fi omat tavoitteeni. Maaseudun asuttuna säilyttäminen on siellä yksi neljästä pääteemastani. Ajatukseni ovat pitkälti samat kuin kehittämisohjelmassa.Pitkään maaseudulla toimineena maa- ja maanmittausammattilaisena käynnistäisin nykyistä tehokkaamman tilusjärjestelytoiminnan, jotta vuokraus- ja sirpaloitunut maanomistusrakenne saataisiin toimivammaksi. Jatkaville tiloille on turvattava mahdollisimman toimivat olosuhteet. Yksityisteiden valtionavustukset on vähintäänkin 2-3 – kertaistettava, jotta yksityisteiden varassa kulkijoille taattaisiin edes likimäärin tasavertaiset liikkumamahdollisuudet katujen ja yleisten teiden käyttäjiin verrattuna. Nopeat laajakaistaverkot on saatava kaikkien ulottuville, mikä takaa sivuelinkeinoja ja etätyömahdollisuuksia entistä paremmin. Järvien ja maiseman kunnostuksiin on saatavissa EU-rahaa, kysymys on lähinnä ideoinnista ja organisoinnista. 

Miten nykyinen hallitus on mielestäsi hoitanut ulkopolitiikkaa? Ovatko Suomen suhteet kunnossa suurvaltoihin USA:han ja Venäjään? 

V. Mielestäni asiat on hoidettu aivan hyvin, kuten itsenäisen maan tuleekin asioitaan hoitaa. Suuria ongelmia ei meillä ole ja oma asemamme ja historiamme on osattava tiedostaa. YK ja EU ovat toimivat foorumit, joilla voimme toimia muiden kanssa yhdessä. Itä- ja länsisuhteet ovat kunnossa, ylisyviin lisäkumarruksiin kumpaankaan suuntaa ei ole tarvetta.

Ehtoolliskäytännöstä

Monet Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan messuissa vierailleet ulkopaikkakuntalaiset ovat hämmästelleet ehtoolliskäytännön järjestelmällisyyttä. Hämeenlinnan ja Vanajan kirkoissa ehtoollisvieraat eivät nimittäin, yhtenä suurena joukkona ja yhtä aikaa, täytä kirkon kuoriosaa. Menettely on sellainen, että ehtoollispöydän täytyttyä, seuraavat vieraat jäävät seisoen odottamaan käytävälle jonossa omaa vuoroaan. Kuoriosa jätetään kokonaan vapaaksi. Menettely on toiminut ainakin vuodesta 1977, jolloin itse muutin paikkakunnalle ja aloin messuissa käydä. 

Kuvattu menettely jättää pöydästä poistuville liikkumatilaa, ei tarvitse töniä ketään ja jatkuvasti pyydellä anteeksi, etsiessään poispääsyä moninkertaisten ihmiskaarien läpi. Kenelläkään ei ole kiire ja kaikki pääsevät järjestyksessä Herran pöytään kohtaamaan Vapahtajaansa. Liikuntarajoitteisia ajatellen tällainen selvä järjestys on erityisen toimiva. 

Vastaava mutta vielä järjestelmällisempi menettely oli käytössä eräässä Lontoon kirkossa. Suntio ohjasi ehtoollisvieraat penkeittäin ehtoollispöytään. Kaikki toimi rauhallisen arvokkaasti. Kenenkään ei tarvinnut kiirehtiä eikä tuntea etuilevansa. 

Ei liene suuri käytännöllinen ongelma muuttaa ehtoolliskäytäntöä muuallakaan tällaisen mallin kaukaiseksi. Se antaa tähän sunnuntain suureen hetkeen lisää rauhallisuutta ja arvokkuutta. Tällainen menettely tulee ajankohtaiseksi nimenomaan niissä messutilanteissa, joissa ehtoollisvieraita on useampi pöydällinen. 

Pekka Rahkila

Dosentti, Teknillinen korkeakoulu

Oto-pappi

Hämeenlinna

Kysyttäessä kaivoslaista vastasin seuraavasti…

Vastausohjeet: Poistakaa alla olevista kysymyksistä mielestänne väärät vaihtoehdot ja kysymyksessä 5. väärä vaihtoehto. Jättäkää jäljelle oma vastauksenne.

Lopuksi voitte halutessanne jättää terveisiä kansalaisliikkeelle Uraaniton.org – Uranfri. Lähettäkää vastattuanne tämä kysely sähköpostitse 22.2. mennessä osoitteeseen: tiedotus@uraaniton.org

Merkitkää otsikkokenttään nimenne ja vaalipiirinne. Vastaukset julkaistaan verkkosivuillamme.

Kiitos uhraamastanne ajasta!

1. Oletteko perehtyneet nykyiseen kaivoslakiin

1. Kyllä, hyvin (koska olen ympäristögeologian tohtori)

2.Minkä hallinnollisen elimen tehtävä olisi mielestänne kaivoslain uudistamisen valmistelu 

1. Kauppa- ja teollisuusministeriön
2. Oikeusministeriön
3. Jonkin muun tahon, minkä? Mahdollisimman laaja foorumi pitää olla asiassa mukana. MMM pitää olla esim. kaivospiiritoimituksen tiedotus- ja korvauskysymysten takia mukana. Ympäristöministeriö pitää olla mukana hyvin ongelmallisten ympäristökysymysten takia. KTM ja OM kuuluvat luonnostaan. Saattaa olla, että muitakin tahoja tarvitaan. Asia on niin tärkeä, että sitä ei voi jättää kovin pienen piirin valmisteltavaksi.

3. Jos pääsette eduskuntaan, aiotteko omalta osaltanne vaikuttaa kaivoslain uudistamiseen  

1. Ensi tilassa

4. Pitäisikö uudessa kaivoslaissa käsitellä erikseen säteilevien tai myrkyllisten mineraalien louhinta sekä muiden sellaisten mineraalien louhinta, joka saattaa aiheuttaa vakavia ympäristö- tai terveyshaittoja?  

1. Kyllä

5.  Uraaniton.org -kansalaisliike on oheisessa julkilausumassaan vaatinut mm.
seuraavia asiakohtia sisällytettäväksi uudistettavaan kaivoslakiin:

I. Kaivosvarauksia ei voi tehdä luonnonsuojelualueille, pohjavesialueille,
Natura-alueille eikä kansallismaisemaksi julistetuille alueille (esim. Koli,
Porvoonjokilaakso)

Kannatatteko ehdotusta:                 Kyllä

II. Kaivosvaltausvaiheessa uraanikaivosvaltaushakemukseen tulee liittää
pätevä yhteiskuntataloudellinen arvio mahdollisen kaivoksen ympäristö- ja terveysvaikutuksista sekä sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista.
Kannatatteko ehdotusta:                 KylläIII. Kunnille taataan oikeus pysäyttää kaivoshankkeet kunnanvaltuuston
enemmistön päätöksellä

Kannatatteko ehdotusta:                  Kyllä

6.   Valitse vähintään neljä kohtaa seuraavista, joihin omalta osaltanne kiinnitätte huomiota kaivoslain uudistamisessa.

a)      Ihmisoikeudet; oikeus omaisuuden suojaan ja vaikuttaa omaa elinpiiriä koskeviin hankkeisiin

b)      Kaivoslain harmonisointiin nykyisen perustuslain sekä muun lainsäädännön, kuten ympäristölakien mukaiseksi

c)      Terveysvaikutukset

d)      Niin sanottujen turhien valtausten estäminen (Saako valtauksen vain esiintymän olettamuksen perusteella tai estämään muiden tahojen valtauksia).

e)      Kunnilla tai maanomistajilla on oikeus asuinalueensa kehittämiseen valtauksesta huolimatta

f)        Kaivostoiminnan tarjoamat työpaikat

g)      Teiden lisääntyvä käyttö

h)      Yhteiskuntataloudellinen arviointi osana valtauksen myöntöperusteita

i)        Että uusi kaivoslaki antaa kunnille oikeuden viimekädessä estää valtauksen myöntäminen kuntansa alueelle erityisesti säteilevien mineraalien hyödyntämisaikeissa

 

7. Vapaamuotoisia terveisiä Uraaniton.org – Uranfri –kansalaisliikkeelle:

Kyseessä on yksi lähiajan tärkeimmistä ympäristö- ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kyseessä on samalla oman ehdokkuuteni pääteemoista. Vaalipaneeleissa asiaa ei järjestäjien taholta jostain syystä haluta ottaa edes esille.

Yllätyin suuresti kun eräs istuva kansanedustaja (kesk.) ilmoitti minulle eräässä paneelissa (13.02.07), että ”asiasta on syytä vaieta ja hoitaa se hiljaisuudessa, jotta keinottelijat eivät pääsisi mukaan asiaan”. Mikä on se piiri, joka hiljaisuudessa hoitaa tämän ison asian kuntoon?

Itse olen valmistunut diplomi-insinööriksi v. -72 ja geologiksi v. -77. Olen väitellyt maaperätietojen hankkimista koskevista kysymyksistä v. -80 TKK:ssa ja ympäristögeologian alalta v. -00 HY:ssa. Työskentelen haittakorvausselvitysten ja erityisesti näihin liittyvien geologisten kysymysten kanssa.

Joitakin kommentteja nykyisestä kaivoslaista, joita kaikkia ei ole otettu esille aikaisemmin:

-Varauksen tekeminen on aivan liian avoin asia. Ei ole mielekästä, että kuka tahansa, mistä tahansa voi tehdä varauksen.

-a) Valtausta, b) kaivospiiritoimitusta ja mahdollista c) jälkikorvauskysymystä koskevat muutoksenhakuprosessit ovat liian sekavat. a) hallinto-oikeus – KHO, b) maanmittaustoimitus – KO (maaoikeus) – KKO, c) käräjäoikeuden kautta KKO:een. Nämä prosessit pitää saada yhdenmukaisiksi muiden pakkotoimilakien kanssa. Yhtenäinen foorumi varmistaa yhtenäisen linjauksen asian käsittelylle kaikissa vaiheissaan.

-Kiinteistönmuodostamislain mukainen tiedottamismenettely kaivospiiritoimituksissa on selvästi liian vajavainen. Hydrauliset yhteydet pohjavesiä ajatellen saattavat olla kymmeniä kilometrejä. Pohjavesien saastuminen koskettaa siis paljon muitakin kuin sitä tilaa, minkä alueella toimitaan. Mikä on säteilevien saasteiden ilmakulkeutuminen ja sen vaikutus asianosaisuuteen.

- Ketkä ovat tällaisen toimituksen asianosaisia? Ei muuten ihan helppo kysymys. Asianosaispiiri on saatava riittävän laajaksi, jotta kaikki mahdolliset haitankärsijät saadaan mukaan hankkeeseen.

- Haitta-asiat ovat tällaisessa hankkeessa niin ongelmaiset, että mielestäni ei riitä lunastuslain mukainen menettely, jossa ”kohteen naapureitten” haitat korvataan vain vaatimuksesta ja lisäksi nämä haitat tulee olla merkittäviä. Kaikki uraanikaivoksiin liittyvien haittojen käsittely tulisi tehdä viran puolesta, haitan merkittävyys tulee poistaa ja asiantuntijoiden käyttö tulisi liittää pakollisena toimituskäsittelyyn.

-Jälkikorvauskäsittely tulee saattaa samaan toimituskäsittelyprosessiin. Se takaa yhdenmukaisen käsittelyn, asiantuntijan käyttö tulee saada pakolliseksi mukaan myös jälkikorvauskäsittelyyn. ”Pienen maanomistajan” mahdollisuus hakea jälkikorvausta tulee tehdä taloudellisesti mahdolliseksi. Suuret kaivosyhtiöt saavat liikkeelle ”pelottavan” asianajajajoukon, joka helposti jyrää ”tavallisen ihmisen”. Maksumieheksi joutumisen pelko estää helposti valittamisen.

-Korvaukset maanomistajalle valtauksesta ja kaivospiiristä ovat nykyisellään ehkä kymmenestuhannesosia siitä, mitä pitäisi. Tilanne on korjattava.

-Lisäksi on valvottava, että kansainväliset pörssiyhtiöt eivät pääse tyhjentämään Suomen luonnonrikkauksia ja jättämään meille saasteiden hoitamisen. Kyllä Suomen luonnonvarojen valvonta ja niiden tuotto kuuluu yksin meille.

- Katselen asiaa myös eettisestä näkökulmasta kristittynä. Meille 1. Mooseksen kirjassa annetun käskyn mukaan tehtävämme on ”viljellä ja varjella tätä luomakuntaa”. Meillä on oltava vastuu tästä asiasta.

Asia on laaja ja monisärmäinen. Kaikkea ei saa punnerrettua tähän asiayhteyteen.

Olen sitoutumattomana asiantuntijaehdokkaana osittain siksi, että haluan olla sanomassa poikkitieteellisenä asiantuntijana sanani tässä suuressa ympäristöasiassa.

Pekka Rahkila, paikkatietopäällikkö

Teknillisen korkeakoulun dosentti (tekn.tri, fil.tri)

Teol. maist. (pastori)

Kansanedustajaehdokas nro 133, kd.sit., Hämeen vaalipiiri, www.rahkila.fi

Lisää huomiota suomalaisille perheille

Lauantaina 17.2. istuin muusikko Pekka Simojoen konsertissa, Lahdessa. Se, mitä Pekka kertoi laulujensa välillä, pysäytti varmasti kaikki kuulijat. Se laittoi miettimään että mitä pitäisi tehdä tässä nykyisessä suomalaisessa tilanteessamme.

 

Kiertäessään Suomea ja vieraillessaan eri kouluilla, muusikkona, Pekka on päässyt läheltä näkemän tämän ajan merkit. Monenlainen hätä ja rikkonaisuus tulee selvästi esille pienten koululaisten elämän kautta.

 

Koskettava esimerkki oli kertomus pienestä alaluokan tytöstä, jossain “tuolla kauempana”. Pekan kertoessa Taivaan Isästä, joka haluaa ottaa kaikki pienet syliinsä, rakastaen, pieni koululainen nousee paikaltaan ja kävelee muusikon syliin. Tyttö ottaa Pekkaa kädestä kiinni ja puristaa, ei vain pientä hetkeä vaan tunnin! Tämän kuullessani, minäkin pappi ja monenlaista kokenut, jouduin pidättelemään kyyneleitäni.

 

Onko tämä esimerkin pieni tyttö koskaan kokenut oman isänsä rakkautta, jota jokainen meistä ensi sijassa kaipaa. Kotiemme eheys on lähtökohta terveelle kasvulle ja kehittymiselle. Sen eteen on voitava tehdä kaikki mahdollinen. Raha ei ole ratkaisu. Kysymys on arvoista, ajan anatamisesta ja asenteista. Arvojen tulee olla kestäviä vaikka maailma ympärillä näyttäisi muuttuvan.

 

Meidän on löydettävä ja tiedostettava uudestaan se kristillinen perusta, jolle tässä maassa on aina haluttu rakentaa. Eräs puolue rakensi vuosia sitten ”kolmikannalle”: Koti-Uskonto-Isänmaa. Tätä yhdistelmää ei ole kuultu enää vuosiin tämän ison puolueen lausunnoissa! Miksei?

 

Pekka Simojoki lausui lopuksi pysäyttävän toteamuksen: ” Jos kristinusko häviää tästä maasta, me olemme katastrofissa. Tehkää kaikkenne, että näin ei kävisi”. Miksi todella emme haluaisi toimia suomalaisten parhaaksi?

“Neekerikammosta”

  Akatemiatutkija Marjo Kaartinen on julkisuudessa esittänyt näkemyksiään rasismista ja ”neekerikammosta”. Erityisen silmiinpistävä oli hänen toteamuksensa siitä, että tässä asiassa ”pahansuopia katseita voi kuitenkin osoittaa kouluun ja uskontoon”. Kaartinen toteaa, että ”kristillinen kulttuuri on loppujen lopuksi aika rasistista”. 

Vaikka tässä yhteydessä ei ole mahdollista asiaa kovin syvällisesti tarkastella, pienet selvennykset lienevät paikallaan. Lukijoille voi muuten jäädä perin väärä kuva kristinuskosta, mikä ei kaiketi ole ollut Marjo Kaartisen perimmäinen tarkoitus. 

Raamatun ilmoitusta suoraan lukeva kristitty lähtee siitä, että ihmiskunta polveutuu, ei apinoista, vaan Nooan ja hänen kolmen poikansa perheistä. Eli niistä kahdeksasta ihmisestä, jotka pelastuivat maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta. Tarkka kuvaus asiasta on Raamatun ensimmäisen kirjan alkuluvuissa. 

Raamatun ilmoituksen kanssa kilpaileva selitysmalli perustuu evoluutioteoriaan, jonka taustahahmona on Charles Darwin, teologian opiskelija ja itseoppinut luonnontieteilijä. Setänsä ideoita jatkojalostaen Darwin luonnosteli hypoteettisen teorian lajien kehityksestä. Alkuperäisessä muodossaan Darwinin teoria on tosin romutettu, koska sille ei ole löydetty mitään tieteellistä näyttöä. 

Darwin oli todellinen rasisti. Hänen näkemyksiään voi lukea vaikkapa tohtori Jonathan Wellsin kirjasta ”Darwinism and Intelligent Design”. Darwin on valitettavasti saanut koko joukon saamanhenkisiä mietiskelijöitä näkemyksiänsä tukemaan. Yksi ”ansiokkaimmista” lienee Ernst Haeckel, jonka lennokkaan mielikuvituksen rasistisia tuotteita on nähtävissä ja luettavissa vaikkapa Richard Weikartin kirjassa ”From Darwin to Hitler”. 

Edellä esitetyn voisi tiivistää siten, että alkuperäisen ja raamatullisen kristinuskon ja rasismin välillä ei ole mitään yhteyttä. Kristinuskon vastaisten darvinististen teorioiden sekoittuminen, alkuperäiseen ja raamatulliseen kristinuskoon on saanut aikaan melkoisen sekasotkun. Sen yhtenä ilmentymänä on rasismi. Raamatulliseen kristinuskoon tämä ilmiö ei ole alun perin kuulunut.  Marjo Kaartisen esittämät näkemykset ja toteamukset kuvastavat hyvin sitä, miltä näyttää ja tuntuu kun ”hapan” ja vieras tuontitavara on saanut jalansijaa kristillisessä uskossa. 

TODISTUS

Minua on pyydetty kansanedustajaehdokkaaksi ja koska olen tehtävään suostunut, haluan tuoda avoimesti ja selvästi valitsijoiden tietoon perustan, jolla itse seison ja jolle haluan olla tätä maata rakentamassa. Alla olevasta selviää samalla tärkein motiivini ehdokkuudelle ja elämän tarkoitus sellaisena kuin minä sen näen.

Hyvin merkittävä henkilö minulle, elämän tärkeimpiä arvoja ajatellen, oli mummoni Maria, isäni äiti. Hänen luona Jyväskylässä vierailtaessa, mummo usein otti esille ison vanhan Perheraamatun, josta hän kertoi ja luki ikuisia kertomuksia. Maria-mummo oli avarasydäminen kristitty, jolla oli ystäviä eri kristillisissä seurakunnissa, joissa hän usein vieraili. Hänen kodissaan kokoontui myös rukoilevia ystäviä kiittämään Jumalan pelastavasta armosta, joka oli heitä jossain elämänsä vaiheessa kohdannut.

 

Raamatun sanalla mummoni halusi saatella myös minut opin- ja elämän tielle. Merkittävin muisto mummolta minulle on pieni, sinikantinen, Raamattu. Sen ensimmäiselle lehdelle hän kirjoitti seuraavan tekstin: ”Anna tiesi Herran haltuun ja toivo Hänen päällensä. Kyllä Hän sen tekee. Muistoksi Mummolta Pekka-pojalle”.  Teksti on päivätty 28.8.1959. Yli 16 vuotta myöhemmin löysin mainitun ajatuksen Psalmin 37 jakeesta 5. Mainittu Psalmi on tullut minulle samalla hyvin tärkeäksi.

 

Mikä merkitys elämälleni on ollut siitä, että v. 1947, pian syntymäni jälkeen, itähämäläinen maallikkosaarnaaja oli tullut opettajaperheeseen Joutsassa ja rukoillen siunannut vastasyntyneen pojan? Näin äiti minulle kertoi. Tämän siunauksen merkitys paljastuu aikanaan iäisyydessä.

 

Mummon toivotus ja samalla toivomus muuttui todeksi kuitenkin vasta kymmenkunta vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vuosien kuluessa sain kuulla samansisältöisiä kehotuksia lisäksi myös useilta muilta ihmisiltä. Varsin tärkeä tällainen kehottaja oli vaimoni Eeva. Hän veti minua ponnekkaasti Tapiolan kirkkoon kun 1970-luvun alussa opiskelijoina, muutaman vuoden, asuimme Otaniemen teekkarikylässä.

 

Esirukousten merkitys on uskomaton. Olin v. 1975 kolmen lapsen isänä ja vastavalmistuneena tekniikan lisensiaattina, vakituisessa ja mielenkiintoisessa työssä. Sydän oli kuitenkin merkillisen tyhjä, vaikka kaikki ulkopuolisista näyttikin olevan kunnossa. Mistä löytyisi vastaus tähän ongelmaan?

 

Vastaus löytyi Lammilla biologisen aseman tutkijoiden asuntolassa, iltayöstä 9.10.1975.

 

Olen aina halunnut tietää, että ”mitä mäet ja vuoret sisältävät ja miten ne ovat syntyneet”. Vastauksen saamiseksi aloin opiskella Helsingin yliopistossa 1970-luvun alussa geologiaa, teknillisen korkeakoulun opintojen ohella. Ollessani näihin opintoihin liittyvällä viimeisellä kenttäkurssilla, tapasin tutkimusasemalla yllättäen entisen kouluaikaisen ystäväni Reinon, joka 1960-luvun alkupuoliskolla oli yksi Heinolan ja Lahden seudun tunnettuja lintumiehiä. Reinon kanssa olin tehnyt mieleenpainuvia linturetkiä Hämeen lehdoissa ja rannoilla.

 

Tärkein kysymykseni Reinolle oli: ”Mikä on ihmisen elämän tarkoitus”? Vastauksen Reino lupasi kertoa asunnollaan klo 19.30 samaisena lokakuun 9. päivänä. Näin myös tapahtui. Reino kertoi vaimonsa Sirpan kanssa löytäneensä vastauksen esittämääni kysymykseen muutamia vuosia aikaisemmin Helsingissä.

 

Minun ja kaikkien muidenkin ihmisten perusongelmaksi todettiin se, joka on ilmoitettu Roomalaiskirjeen jakeissa 3:23-24. Olemme kaikki syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Pääsemme vapaaksi synnin kahleesta ja saamme yhteyden Jumalaan pelkästään Jeesuksen suorittaman lunastuksen kautta. Tämä kaikki on täydellistä lahjaa, jonka saamme ottaa vastaan uskossa. Omat ansiot ja teot eivät auta mitään tässä asiassa.

 

Kysymys on siirtymisestä Jeesus-tielle, joka johtaa kotiin, Taivaan Isän luokse (Johannes 14:6). Jumalan Pyhän Hengen toiminta on tässä, tielle ohjaamisessa, välttämätöntä. Vain Hän voi synnyttää Jumalan sanan kautta uskon Jeesukseen, jolloin lunastuksen merkitys kirkastuu ihmiselle.

 

Lyhyen keskustelun jälkeen, Reino ja Sirpan kanssa pyysivät saada rukoilla puolestani, että Jumala täyttäisi sisimpäni kaipuun. Pieni rukous päättyi Raamatusta luettuihin Johanneksen evankeliumin jakeisiin 7:37-39. Juuri sillä hetkellä Jumala teki ihmeen. Luetut jakeet tulvivat ihmeellisenä, tuntuvana, voimavirtana suoraan sydämeeni. Silmät, korvat ja sydän avautuivat ja tämä merkillinen Totuus kirkastui silmänräpäyksessä etsivälle sielulle.

 

”Mitä minulle on tapahtunut”, jouduin huudahtamaan kun silmäilin pöydällä olevaa Raamattua muutama minuutti tuon rukouksen jälkeen. Raamattua selatessa, sen jakeet näyttivät nousevan tulikirjaimin kristallinkirkkaalta pohjalta. Niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa jakeiden yleissanoma oli sama: ”Totuus, pyhyys, myös sinua ja kaikkia ihmisiä varten”.

 

”Mitä minun täytyy tehdä”, kysyin ystäviltä vieressäni. ”Kiitä Jumalaa, sillä hän on osoittanut sinulle elämän tarkoituksen, jota etsit”. Tein kehotuksen mukaan. Sillä hetkellä muuttui kaikki, täysin uudeksi. Silloin tiesin päässeeni kotiin johtavalle tielle, jolla haluan pysyä ja jonka haluan kulkea loppuun asti yhdessä Jeesuksen kanssa.

 

Hän, joka on maailman ja kaiken olevaisen Luoja, Herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus, Hänen kanssaan minä haluan olla rakentamassa tätä maata, rukoillen viisautta ratkaisuihin ja hengellistä herätystä niille, jotka eivät Vapahtajaansa vielä tunne.

 

P.S. Ne mäet ja kalliot ja kaikki muukin, joista mainitsin edellä, ne ovat syntyneet Jumalan sanan voimalla, Hänen luomanaan. Luomistapahtuma on ilmoitettu meille 1. Mooseksen kirjan alkuluvuissa. Geologian avulla koitetaan antaa asioille teoreettinen selitys, joka jää parhaimmillankin vain karkeaksi likiarvo. Vain Raamatusta löytyy kestävä totuus.

 

Mikään ympärillämme ei ole sattuman aikaansaamaan. Kaikki on Jumalan tiedossa, myös sinun elämäsi kaikki yksityiskohdat. Hän haluaa tulla hoitamaan sinun kaikkia asioitasi Isän rakkaudella. Haluatko sinä sitä?

 

Pekka Rahkila

Kansanedustajaehdokas  (KD, sit.)

Dosentti, Tekniikan tohtori, Filosofian tohtori

Teologian maisteri, ev.lut. pastori

Paikkatietopäällikkö