Todelliset vaalikiireet ovat kestäneet nyt kolmisen viikkoa. Loppusuora häämöttää ja paluu arkeen odottaa. Varsin mielenkiintoista on kuitenkin katsoa nyt kisan loppusuoran rutistus ja tulosluettelo. Kuulostaa, että kukaan ei ole varma sijoituksestaan eli kaikki on vielä mahdollista kaikille.
Joitakin vaalipaneeleita on tullut kierrettyä ja tutustuttua kanssakilpailijoihin. Keskustan naisedustajat Anttila ja Lindqvist kertoivat mm., että yhtään ei ole vara löysätä, 4-6 vaalitilaisuutta pidetään päivässä loppuun asti! Miltä kuulostaa? On se kovaa tuo tosipoliitikon elämä, vaalien aikaan.
Oma strategiani on perustunut lehtikirjoitteluun. Niiden perusteellahan minut mukaan pongattiinkin. Asia-artikkeleita ja asiapitoisia mielipidekirjoituksia olen kirjoitellut Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen lehtiin. Kaikkia ei julkaista, ainakaan kansanedustajaehdokkaana kirjoitettuna. Osa näyttää kuitenkin menevän läpi. Lehtiä, joihin juttuja tarjoan, on toista kymmentä. Eli kappalemäärinä mitattuna ”mainoksia” menee aika runsaasti kentälle, pääasiassa kuvattomina kylläkin. Palaute, jota olen saanut, on ollut pelkästään kannustavaa ja myönteistä.
Painatin lisäksi 20 000 postikorttia, jotka on suurimmaksi osaksi jaettu laatikoihin. Nimeltä mainitsemattomat työkaverit ovat ottaneet yhteyttä ja pyytäneet saada osallistua jakelutalkoisiin. Kiitos vaivannäöstänne teille, joihin tämä kolahtaa, jopa sinne toiseen maanmittaustoimistoonkin, jos tämä artikkelia siellä luetaan. Opettaja-taiteilija Mikko Moisio otti ja piirsi minusta grafiikkapiirroksen, joka on kortissa kuvana sekä niissä muutamissa lehtimainoksissa. Erottuu ainakin selvästi ympärillä olevista värikuvahahmoista.
Kolme vaalipressua liehuu lisäksi pääteiden varsilla. Ne tulevat jatkossa toimimaan kuormapressuina.
Yhteydenottoja on tullut eri puolilta Suomen, kiitos netin. Yksi pääteemoistani, kaivoslain uudistus on herättänyt kysymyksiä. Maanmittaustoimitusten vanhoja asianosaisia on myös tullut vastaa. He tuntevat minut, se on tässä tilanteessa tärkeintä, vaikka en heitä muistaisikaan.
Ilman kahta väitöskirjaa ja 35 vuoden työkokemusta tuskin olisin ”kisoihin” lähtenyt. Ne ovat teologisen perehtyneisyyden lisäksi vahvimmat argumenttini. Toisaalta työskentely tasan 30 vuotta Hämeessä on tehnyt aluetta tutuksi. Mikäli asia ratkaistaisiin yliopistollisten opintoviikkojen lukumäärällä, juttu olisi helppo. Näin yksinkertaista tämä ei kuitenkaan ole. Haittaa näistä lukuharrastuksista tuskin kuitenkaan on. Näin voi päätellä kuulemani perusteella.
Joitakin kommentteja seuraavassa näiden kisaviikkojen varrelta: ”Tähän tapaukseen en voi luottaa”; hieman päissään oleva lähimmäinen Hartolassa kerrostalon edessä. ”Olet hyvä tyyppi, mutta minä olen perusdemari”; mies Hämeenlinnan torilla. ”Tämä 133 on juuri se oikea numero”; rouva kadulla Myllymäessä. ”Äänestin numeroa 133 koska kenelläkään muulla ei ole näyttää yhtä suurta määrää opintosuorituksia”; kännykkääni soittanut mies. ”Äänestettiin vaimon kanssa sinua, vaikka et sinne pääsisikään”; mies hengellisen kokouksen jälkeisessä kahvihetkessä. ”Se graafinen mainoksesi erottuu hyvin värikuvien keskeltä Forssan lehdessä”; nimimerkki ”m” puhelinviestissään. ”Ajatko varmasti meidän pieneläkeläisten asiaa”; mies vanhustentalon portailla Hauholla.
Kokemus on kaikkiaan ollut ”piristävää” koska kutsu ”kisoihin” tuli minulle kaiken kaikkiaan täytenä yllätyksenä. Sitoutumattomana on lisäksi ollut helppo toimia koska puolueen tiukat valjaat eivät ole päässeet hiertämään. Koko ajan on saanut olla oma itsensä. Olen täysin avoin lopputulokselle, olipa se mikä hyvänsä. Muistakaahan käydä äänestämässä.
