Mitä karenssilla oikeastaan tarkoitetaan? Internetistä löytyvän ”Pienehkön sivistyssanakirjan” mukaan karenssi tarkoittaa ”aikaa, joka esim. vakuutuksenottajan tai työttömyyskorvaukseen oikeutetun on odotettava, ennen kuin hän rupeaa saamaan korvausta. Karenssiaikana siis korvaus ei ”juokse”. Karenssiajan olemassaolo ja pituus riippuu sopimuksista ja lainsäädännöstä sekä niissä asetettujen ehtojen täyttymisestä.”
Käsite yhdistetään usein myös vaaleihin. Huomioimalla ja analysoimalla ympäröivää reaalimaailmaa, huomaa helposti, että media hienovaraisesti sulkee ovensa vaalien alla. Ehdokkaat kaiketi pyritään saamaan “samalla tavalla näkymättömiksi”. Poikkeuksen muodostavat maksulliset ilmoituskanavat.
Asioita analysoimaan oppineena tutkijaluonteena olen kuitenkin havainnut, että ainakin lehdistön määräämä karenssi tai sulku on kuitenkin valikoiva ja osittainen. Levikkialueen näkyville hahmoille esimerkiksi valtapuolueiden istuville kansanedustajille on selvästi myönnetty ”poikkeuslupia” karenssin läpäisyyn. Objektiiviseen samanarvoisuuteen ei kaikkien kandidaattien osalta ilmeisesti pyritäkään! Tässä olisi hyvä tutkimusaihe muuten jollekin asiasta kiinnostuneelle!
Hieman yllättävä karenssitulkinta tuli esille eräästä seurakunnasta. Tietty ehdokas, joka oli toiminut vuosia tai jopa vuosikymmeniäkin vapaaehtoisena eräissä, ainakin minun mielestäni täysin neutraaleissa tehtävissä, sai yllättäen kehotuksen siirtyä vaalien ajaksi tauolle! Vanhassa tutussa toimintamuodossa jatkamista ei pidetty sopivana.
Kuultuani mainitusta tapauksesta, päätin selvittää kirkkohallituksesta ”kirkon kannan” vaalikarenssitulkintaan. Olin tavallaan asianosainenkin koska olen yli 20 vuotta pitänyt seurakunnan raamattupiiriä. Pitäisikö nyt ottaa jonkin mittainen tauko ennen vaaleja?
Alla on kirkkoneuvos Matti Hiltusen vastaus kysymykseeni kirkon vaalikarenssista (korjasin vastauksesta pari lyntivirhettä):
”Kirkolliset säännökset eivät tunne mitään tällaisia vaalikarensseja koskien seurakuntavaaleja saati muita yleisiä vaaleja. Kysymys on seurakunnan omasta itsenäisestä tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, johon sillä itsehallintoyhdyskuntana on tietysti täysi oikeus. Kannanoton tarkoituksenmukaisuudesta voidaan tietysti olla eri mieltä. Mahdollisesti seurakunta haluaa esiintyä täysin puoluepolitiikan ulkopuolella ja se näyttäytyy tällaisellakin tavalla. Voisi olla hyvä tiedustella tarkempia perusteluja kirkkoherralta, joka yhdessä kirkkoneuvoston kanssa tällaisista linjaratkaisuista päättänee. Tosin on mahdollista, että kysymyksessä on pelkästään kirkkoherran oma ratkaisu seurakunnan hengellisestä toiminnasta vastaavana. Totean samalla, että en ole ennen yli 30 vuoden uralla kirkon pääjuristina törmännyt tällaiseen kysymykseen”.
